Julkaisemme kotisivuillamme kerran kuussa keruuseen lähetettyjä tarinoita. Pyrimme valitsemaan erilaisia tekstejä mahdollisimman monipuolisesti. Julkaisemme tekstejä eri ikäisiltä kirjoittajilta, eri puolilta maata, sekä mennyttä aikaa että nykyisyyden kuvausta painottavilta kirjoittajilta.
Halutessasi voit lähettää maaseutuaiheisia valokuvia ja muistelutekstejä vielä sähköpostilla: maria.a.vanha-simila@jyu.fi
Tiedustelut myös puh. 050-473 2950.
Pääkuva: Etelä-Karjalan museo. CC BY 4.0.
Oli täysikuu lokakuussa 1943, kun kello 3 yöllä synnyin vauraan maalaistalon saunassa pienessä kylässä. Isä oli sairastunut rintamalla ja kuoli tuberkuloosiin, kun minä olin 11 kuukauden ikäinen. Kävelemään opin kuulemma isän hautajaisissa. Olin kahdeksas lapsi. Kun meille sitten majoitettiin siirtokarjalaisia kahteen kertaan, toisella kertaa kaksi...
Lapsuuteni ja nuoruus meni maatalon töissä kotona. Synnynkotini on harvaan asutulla kylällä laajan asumattoman salon ympäröimänä. Valtio eli metsähallitus omisti lähitienoon metsät lääninrajalle asti ja sen ylikin. Myös isot metsäyhtiöt omistivat maata pienten yksityisten metsäpalstojen vierellä.
50-luvun loppupuoli oli myös maaseudulla kehityksen aikakautta. Koneellistuminen nosti päätään. Eräänä muotonaan se esiintyi mopokauden alkamisessa. Useaan talouteen hankittiin mopo - mopeti, kuten siihen aikaan sanottiin. Yleensä työmatkojen kulkemisia helpottamaan.
Syksyllä 1952 jännitin uudessa punaruudullisessa mekossani enemmin kuin ikinä. Oli syyskuun 1. päivä ja eka luokka Mäntyharjun Asemankylän kansakoulussa alkamassa. Olin vasta 6-vuotias, tammikuussa täyttäisin seitsemän. Sanoivat äidille, että tyttö on liian nuori, mutta voisi aloittaa jos ilmoittautuneita olisi pariton määrä lapsia. Kaverini,...
Oli tulossa helteisen kuuma heinäkuun päivä ja jo aamusta lämpöä oli reilusti. Tänään aloitetaan ajaa heinää latoihin ajattelin, kun heräsin. Nousin nykimään serkkuani hereille ja aamupalalle. Menimme keittiöön, jossa oli mummun keittämä kaurapuuro jo valmiina. Mummu laittoi ison kauhallisen lautaselle, kaatoi kannusta lehmän maitoa joukkoon ja...
Maaseutuni uusin silmin
Muistan Mansikin laitumella
märehtivän raukeena
En tiennyt et metaania röyhtäilit
kun ruokaasi sulattelit
En hiilineutraalista maidosta
kun maitoasi rasvaista separoin
Elettiin vuosia 1939-40 ja oli sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Raisiossa talomme oli hyvin levottomalla paikalla, koska vieressä olivat rautatie, lentokenttä, sotasatama, öljysäiliöt Pansiossa ja ehkä myös jo silloin ns. sotasatama sekä Raision tehtaat. Pommikoneiden tullessa hälytykset annettiin puhelimella, mutta me tiedettiin niiden tulo...
Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja maaseutu on ollut osa elämääni. Navetoista ja maaseutuelinkeinosta minulla ei ole kokemusta, mutta syrjäisistä paikoista ja metsästä paljonkin. Asuin 10-vuotiaaksi asti taajaman ulkopuolella peltojen ja metsän läheisyydessä. Ei se kuitenkaan mikään korpi ollut, koska keskustaan oli varsin vähän matkaa, ehkä...
Kylätiemme alkoi kirkonkylän kautta kulkevasta maantiestä, kulki reilut puolitoista kilometriä metsän halki, kunnes maisema avautui viljelylakeudeksi. Lakeudella, tien varressa oli parikymmentä maalaistaloa, useimmat - kuten oma kotinikin - sodan aikana tai hieman sen jälkeen rakennettuja. Tie oli kolme-neljä kilometriä pitkä ja päättyi toiseen,...
Herääminen ei houkuttele. Jo illalla nukahtaessa on viimeiseksi ajatukseksi pysähtynyt, että herätään pakkasaamuun. Koululaisilla ei ole vaihtoehtoa, kun isä poikkeaa kamarissa nykäisemässä kevyesti peittoa ja ilmoittamassa: "Nyt pukemaan ja kouluun, takassa on tuli." Me kolme tyttöä teemme äkkilähdön peiton alta. Sieppaamme illalla valmiiksi...
Lähestyn maaseutuaihetta polkuverkoston merkityksen näkökulmasta.