Lähestyn maaseutuaihetta polkuverkoston merkityksen
näkökulmasta.

Suomi oli 1960 ja 1970 luvulle saakka, lähes kaikkialle
ulottuvien metsäpolkujen maa. Ennen joka talosta lähti moneen suuntaan polkuja.
Talojen välille muodostui vahvempi polku. Sitä myöten piti pystyä kulkemaan
myös hevosella. Metsälaitumella kulkeva karja kulki polkuja. Metsäpeurojen,
hirvien ja petoeläintenkin on nähty kulkevan samoja polkuja pitkin. Koko maa
oli verkottunut polkujen verkostolla

Tämä on kuvaus Kuhmon
Rastin kylän Martinvaarasta Kainuulaisessa polkuverkostossa. Vietin
lapsuuteni ja nuoruuteni siellä 1960-70 luvulla. Talojen välinen vahvempi polku
kulki siellä maastoharjanteita seuraillen. Se haarautui mäen alla näkyvälle
suolle ja lammelle. Suolle oli rakennettu pitkospuut. Äkkinäisenkin oli
turvallista ja eksymättä kulkea selviä polkuja. Karttoja ja kompasseja ei ollut
kaikille.

Toinen lähtevistä poluista vei ensin suon yli, sieltä läpi
sankkojen kuusikoiden ja yli karjan laitumien. Lehmät uteliaina ja
tarkkakorvaisina eläiminä olivat monesti tulijaa vastassa aidan reunassa.
Sonnit saattoivat olla vihaisia ja niitä oli syytä varoa. Talojen koirat
huomasivat jo kaukaa polulla astelevan ja lähestyvän kulkijan. Vihaisia
irtokoiria oli myös syytä varoa.

Lähtipä idän suuntaankin polku. Sillä suunnalla olivat
naapurin heinämaat. Kävivät kesällä korjaamassa heinät latoihin ja talvella
hevosella hakivat kuorma kerrallaan heinät lehmilleen. Oli se vaan komea näky,
kun ruskea Suomenhevonen veti täyttä heinähäkkiä talvipakkasessa. Teeriparvi
ruokaili pellonreunan koivuissa. Tuo polku ei suinkaan päättynyt pellolle, vaan
jatkui kauemmas suurelle nevalle. Lukuisat lammet täplittivät laajaa suota.
Kerrotaan siellä olevan isoja ahvenia, mutta olivat tosi nirsoja tarttumaan
onkeen. Jos kaikki oli kohdallaan, niin lähes kiloisia ahvenia kerrotaan sieltä
saadun. Hyvänä lakkavuonna tuo laaja suo saattoi olla keltaisenaan lakkaa.
Sinnekin vievä polku oli tärkeä.

Koilliseen johtava polku vei kauas naapurikyliin. Matkalla
se ylitti puron. Puron yli oli vedetty kaksi petäjän runkoa. Tulva-aikana vesi
virtasi kuohunnalla ja pauhulla. Puroa oli käytetty tukkien uitossa
purouittokaudella. Puron tulvaniittyjä oli hyödynnetty korjaamalla niistä
heinää niittytalouden aikana. Tämä polku kulki yli männikköselkosen. Seutu oli
metsoparvien valtakuntaa. Syksyisin siltä suunnalta kuului koirien haukuntaa.
Kuului laukauksen ääniä, joskus toinen heti perään. Koppelo tai musta metso
putosi koiran haukusta ja metsämiehelle kotiin vietäväksi.

Pohjoiseenkin lähti polku pellon reunasta lammelle.
Alkumatka oli alamäkeä. Tuosta lammesta on pyydetty ennen kaikkea haukia ja
muuta suomukalaa. Lammelta oli nousu laajalle mäntymetsäalueelle. Siellä täällä
oli vanhoja tervahaudan pohjia.

Mäntyjä oli kolottu monena vuonna peräkkäin. Kun pystypuut
olivat pihkoittuneet riittävästi, puut kaadettiin ja pihkaa tihkuvat osat
rungoista hakattiin säröksiksi. Särökset ladottiin taitavasti tervahaudaksi ja
peitettiin kuntalla. Tervanpolttaja kituuttaen poltti pihkapuut tervaksi.
Tervatynnyrit kuljetettiin järvelle veneisiin. Isomman järven rannalla tynnyrit
lastattiin suuriin tervaveneisiin ja kuljetettiin Ouluun. Tervarahoilla
ostettiin kaikkea kotona tarvittavaa. Näin tervarahat ja ostotarvikkeet
kulkivat polkuja pitkin koteihin.

Poluilla kulkivat kaikki. Se oli verkosto, yhteys muihin
ihmisiin, tie toisiin maisemiin. Kyläiltiin naapureissa, kuljettiin
metsätyömailla ja kauppamatkoilla. Joskus myös kirkkoreissuilla. Polkuja
kulkien nuoret tutustuivat kaukanakin asuviin ikätovereihinsa. Saattoipa se oma
rakaskin löytyä näiltä reissuilta. Tuli sieltä myös liikekannallepanomääräyksen
tuoja. Oli isompaan savottaan, sotaan lähtö. Vielä 1960 luvulla polulla saattoi
tulla vastaan lehmää taluttava mies tai nainen. Olivat lehmän astutusmatkalla
naapurin sonnin luo.

Aika entinen ei koskaan enää palaa. Polut umpeutuvat, jos
niitä ei käytetä. Nykyisin meillä on tiheä tieverkosto käytössä. Konesavotat,
ojitus ja voimakas maan käsittely tuhoavat polut käyttökelvottomiksi. Polku
syntyy aina johonkin tarpeeseen. Uusia polkujakin syntyy. Polkujuoksu ja
maastopyöräily synnyttävät uusia polkuja. Sähköavusteisella maastopyörällä
pyöräily merkatuilla poluilla on uusin trendi. Kansallispuistojen polut ovat
myös kovin suosittuja. Mikään ei pysy ennallaan ja elämä ohjautuu niin maalla
kuin kaupungeissakin uusille poluille. ”Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen
asti”. Suomen polkuja.

Antero Kärnä

Kuva: Pietinen Oy, Lusto, Suomen Metsämuseo