Syksyllä 1952 jännitin uudessa punaruudullisessa mekossani
enemmin kuin ikinä. Oli syyskuun 1. päivä ja eka luokka Mäntyharjun Asemankylän
kansakoulussa alkamassa. Olin vasta 6-vuotias, tammikuussa täyttäisin seitsemän. Sanoivat äidille, että
tyttö on liian nuori, mutta voisi aloittaa jos ilmoittautuneita olisi pariton
määrä lapsia. Kaverini, naapurin Eero, taas ilmoitti äidilleen ettei lähde
kouluun, jos Arja ei tule. Siinä äidit
ja opettaja pitivät palaveria ja nyt siis olin lähdössä kouluun, joka oli ihan
lähellä pellon toisella puolella. Mutta mikä häpeä ensimmäisenä aamuna
kohtasikaan! Lemmikki lampaani Justiina oli päässyt irti ja seurasi minua
koulun pihalle. Justiina justiinsa kotiin, huidoin ja huusin lampaalle Eeron
avuliaalla avulla. Muut lapset nauroivat meille koulun pihalla. 

Syksyllä
tapahtui muutakin noloa. Meidän ekaluokkalaisten piti viedä jokaisen 1 litra
puolukoita koulun keittolaan. Meiltä Eeron kanssa kaatuivat marjat maahan
matkalla, kun aloimme hyppiä ojan yli kilpaa. Ei auttanut muuta kun palata
kotiin äidiltä hakemaan astioihin uudet puolukat. Vähänkö saatiin toruja
myöhästymisestä ja syyn selvittyä vielä jälki-istuntoa, joka on vieläkin
melkein 70 vuotta myöhemmin ajateltuna oikeusmurha. 

Syksyllä oli viikon
mittainen perunankaivuloma kaikilla koululaisilla. Opin lomalla sanomaan
r-kirjaimen. Kun pellolla keräsin pottuja ämpäriin ja sanoin jokaiselle potulle
peruna ämpäriin, peruna ämpäriin ja vielä lisäksi huusin harakka, varis. Harakka ja varis säikähtivät ja lensivät pellon aidalle ihmettelemään.

Oikeastaan lapsena oli kivaa asua maalla. Aina oli jotain
pientä puuhaa ja tarkkailtavaa luonnossa.

Arja

Kuva: Tyttö ja lammas Laitilassa vuonna 1957. Toini-Inkeri Kaukonen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. CC BY 4.0.