Hankala opintien alku

Syksyllä 1952 jännitin uudessa punaruudullisessa mekossani enemmin kuin ikinä. Oli syyskuun 1. päivä ja eka luokka Mäntyharjun Asemankylän kansakoulussa alkamassa. Olin vasta 6-vuotias, tammikuussa täyttäisin seitsemän. Sanoivat äidille, että tyttö on liian nuori, mutta voisi aloittaa jos ilmoittautuneita olisi pariton määrä lapsia. Kaverini, naapurin Eero, taas ilmoitti äidilleen ettei lähde kouluun, jos Arja ei tule. Siinä äidit ja opettaja pitivät palaveria ja nyt siis olin lähdössä kouluun, joka oli ihan lähellä pellon toisella puolella. Mutta mikä häpeä ensimmäisenä aamuna kohtasikaan! Lemmikki lampaani Justiina oli päässyt irti ja seurasi minua koulun pihalle. Justiina justiinsa kotiin, huidoin ja huusin lampaalle Eeron avuliaalla avulla. Muut lapset nauroivat meille koulun pihalla. 

Syksyllä tapahtui muutakin noloa. Meidän ekaluokkalaisten piti viedä jokaisen 1 litra puolukoita koulun keittolaan. Meiltä Eeron kanssa kaatuivat marjat maahan matkalla, kun aloimme hyppiä ojan yli kilpaa. Ei auttanut muuta kun palata kotiin äidiltä hakemaan astioihin uudet puolukat. Vähänkö saatiin toruja myöhästymisestä ja syyn selvittyä vielä jälki-istuntoa, joka on vieläkin melkein 70 vuotta myöhemmin ajateltuna oikeusmurha. 

Syksyllä oli viikon mittainen perunankaivuloma kaikilla koululaisilla. Opin lomalla sanomaan r-kirjaimen. Kun pellolla keräsin pottuja ämpäriin ja sanoin jokaiselle potulle peruna ämpäriin, peruna ämpäriin ja vielä lisäksi huusin harakka, varis. Harakka ja varis säikähtivät ja lensivät pellon aidalle ihmettelemään.

Oikeastaan lapsena oli kivaa asua maalla. Aina oli jotain pientä puuhaa ja tarkkailtavaa luonnossa.

Arja

Kuva: Tyttö ja lammas Laitilassa vuonna 1957. Toini-Inkeri Kaukonen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. CC BY 4.0.