Kaisa Vehkalahti ja Essi Jouhki esittelevät uutuusjulkaisussa
Muistitietotutkimuksen paikka – Teoriat, käytännöt ja muutos (SKS 2022), millaisen
näkökulman muistitietoaineistot ja -menetelmät avaavat lapsuuden ja nuoruuden
historiaan.

Muistitietotutkimuksen paikka on kattava perusteos,
joka esittelee muistitietotutkimuksen historiaa ja nykypäivää sekä merkitystä yhteiskunnassa. Teoksessa eri tieteenaloja edustavat kirjoittajat
lähestyvät muistitietotutkimuksen teorioita, menetelmiä ja aineistoja
monipuolisten, omiin tutkimuksiinsa pohjautuvien tapausesimerkkien kautta. Vehkalahti
ja Jouhki esittelevät artikkelissaan erilaisten muistelun tuloksena syntyneiden
aineistojen luonnetta ja erityispiirteitä, sekä tapoja, joilla muistitietoa
voidaan hyödyntää historiantutkimuksessa.

Vehkalahti ja Jouhki korostavat, että lapsuuden ja nuoruuden
historian näkökulmasta on keskeistä kiinnittää huomiota siihen, miten aikuisen
puheessa lapsuudestaan on samanaikaisesti läsnä useita ajan kerroksia:

”Mennyt lapsuus, kerrontahetken nykyisyys ja edessä oleva tulevaisuus
vaikuttavat kaikki siihen, mitä ja miten kerromme menneisyydestä”, Vehkalahti kertoo. 

Kerrontaa voivat leimata esimerkiksi pyrkimys hakea selityksiä omalle
myöhemmälle elämänkululle, sekä positiivisille että negatiivisille
elämänkäänteille. Myös pyrkimys siirtää tietoa menneisyydestä eteenpäin – jopa
opettaa tulevia sukupolvia – motivoi usein lapsuuden ja nuoruuden muistelua. Koska
muistelua tehdään aina kerrontahetken ajasta käsin, tulkintoja värittää myös tietoisuus
nykyhetken lapsuudesta ja nuoruudesta, kuten kasvatuksessa tai
koulutuksessa tapahtuneista muutoksista, joita vasten kertomus menneen ajan
lapsuudesta ja nuoruudesta tuotetaan. Tällöin menneisyyden lapsuus voi
näyttäytyä ’menetettynä kulta-aikana’, mutta yhtä hyvin myös puutteen ja
kurjuuden aikana.

Vehkalahti ja Jouhki muistuttavatkin, että muistitieto ei
avaa suoraa väylää menneisyyden lasten ja nuorten maailmaan ’sellaisena kuin se
joskus oli’. Sen sijaan muistitieto tarjoaa korvaamattoman mahdollisuuden pohtia,
millaisia merkityksiä ihmiset antavat lapsuuden ja nuoruuden kokemuksille osana
elämänkaartaan.

”Tästä näkökulmasta ei ole aina olennaista kysyä, onko
esimerkiksi jokin tarina täsmälleen totta –  yhtä tärkeää on kysyä, miksi tarina
on kerrottu juuri näin, mitä se kertoo ”, Jouhki huomauttaa.

Muistitietoaineistot tarjoavatkin mahdollisuuden lähestyä lasten
ja nuorten historiaa esimerkiksi  kuten arjen historian, tunteiden
historian tai kokemushistorian näkökulmista.

Muistitietotutkimuksen paikka on kokonaisuudessaan vapaasti luettavissa SKS:n
avoimissa verkkojulkaisuissa: https://oa.finlit.fi/

Julkaisutiedot: Kaisa Vehkalahti & Essi Jouhki (2022)
Lapsuuden ja nuoruuden historian näkökulmia muistitietotutkimukseen. Teoksessa Muistitietotutkimuksen
paikka – Teoriat, käytännöt ja muutos. Toim. Ulla Savolainen & Riikka
Taavetti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1478. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 366-391.