Uusi tietokirja avaa, kuinka suomalaisen maaseudun elämä ja
merkitys ovat muuttuneet. Maaseudusta vallitsee paljon stereotyyppisiä
käsityksiä, jotka periytyvät jo vuosikymmenten takaa. Monikerroksinen maaseutu
-teoksessa selvitetään, millaista ihmisten arki maaseudulla on ja miten käsitys
maaseudusta on rakentunut toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta nykypäivään.
Esille nousee harvaan asuttujen moninaisuus ja suomalaisten elävä suhde
maaseutuun.

Keskustelua suomalaisesta maaseudusta ovat hallinneet
erilaiset uhkakuvat ja kielteiset kehityskulut, kuten maaseudun autioituminen,
kiihtyvä muuttoliike, väestön ikääntyminen, palvelujen katoaminen ja
maaseutukuntien talousahdinko. Toisaalta maaseutuun liittyy myös myönteisiä,
suomalaisuuteen, aitouteen ja alkuperäisyyteen liittyviä merkityksiä. Minkälaista
todella on elämä harvaan asutuilla alueilla tämän päivän Suomessa?

Ville Pöysän, Helena Ristaniemen, Lauri Julkusen ja Kaisa
Vehkalahden toimittama Monikerroksinen maaseutu -teos kaivautuu
perinteisen maaseutukuvaston taakse ihmisten arkeen ja kokemuksiin ja tarkastelee,
millaisena maaseutu näyttäytyy sekä jokapäiväisenä elinympäristönä että
mielenmaisemana. Samalla se tuo esille suomalaisen maaseudun ja harvaan
asuttujen alueiden moninaisuuden sekä alueellisia ja kulttuurisia eroja. Kulttuurisesti
ja historiallisesti kerrostunutta maaseutua ei nähdä mustavalkoisesti
kuihtumisen ja kurjistumisen paikkana, ei myöskään nostalgisena idyllinä.

Yksi kirjan keskeisistä tavoitteista oli tuoda esiin maaseudun
moninaisuutta, teoksen toimittaneet tutkijat kuvaavat.

Moninaisuus tarkoittaa
teoksessa esimerkiksi ajallista kerroksisuutta: luvuissa pohditaan, kuinka
monet maaseutua koskevat käsitykset ovat historiallisesti rakentuneita ja kuinka
menneisyys on läsnä nykymaaseudun arjessa. Teos piirtää esiin niin jatkumoita
kuin muutoksia.

”Teos muistuttaa myös, että maaseutu ei ole vain yksi
kokonaisuus, vaan käsittää tosi monenlaisia alueita ja elinympäristöjä. Lisäksi
teoksen luvuissa huomioidaan myös muiden kuin ihmisten – kuten luonnon,
eläinten tai koneiden – osallisuus maaseudun elämässä,” korostaa tutkijatohtori
Ville Pöysä.

Muun muassa haastatteluja, valokuvia, muistitietoa ja
populaarimusiikkia hyödyntävä teos valottaa teemoja, jotka jäävät
mediakeskusteluissa vähälle huomiolle ja joita tilastot eivät tavoita. Esille
nostetaan esimerkiksi vähemmistöjen elämä syrjäkylässä, metsänomistajan suhde
metsään ja arjen turvallisuuden ylläpitäminen itärajan tuntumassa.

Yksi kirjan vahvoista teemoista on sukupuoli: ”On tärkeää,
että kirja nostaa useassa luvussa esiin eri-ikäisten tyttöjen ja naisten
maaseudulla elämiseen liittyviä kokemuksia: eriarvoisuutta, turhautumista ja
häpeää, mutta myös kaipuun, paluun ja sateenkaarevan elämän mahdollisuuksia”,
kertoo tutkijatohtori Helena Ristaniemi. ”Näin kirjassa muodostuu moninainen ja
osin ristiriitainenkin kokemusten kudelma, jossa sukupuolittuneet tavat, mallit
ja materiaalisuudet ovat keskeisessä osassa”.

Kirjan ilmestyminen on tärkeä päätöspiste Minun maaseutuni -tutkimushankkeelle 

Koneen säätiön rahoittamassa Minun maaseutuni -hankkeessa
on tutkittu, mitä maaseutu merkitsee ja millaiset historialliset ja
kulttuuriset tekijät suhdettamme maaseutuun muokkaavat. ”Monikerroksinen maaseutu -teosta voi lukea
myös vastauksena näihin kysymyksiin: maaseudun merkitsee eri ihmisille hyvin
eri asioita, ja maaseudulle annetut merkitykset muuttuvat esimerkiksi elämänkaaren
eri vaiheissa ja elämäntilanteissa”, kertoo tutkimushankkeen johtaja Kaisa
Vehkalahti. 

Minun maaseutuni -hankkeessa kerättyä muistitietoaineistoa, kuten tarinoita,
haastatteluja ja valokuvia pääsee myös esille teoksessa.

Julkaisutiedot:

Gaudeamus:
https://www.gaudeamus.fi/teos/monikerroksinen-maaseutu/

Arvostelukappaleet (myös pdf): [email protected], p. 050 466 4910

Ville Pöysä, Helena Ristaniemi, Lauri Julkunen & Kaisa
Vehkalahti (toim.)
Monikerroksinen maaseutu. Arki, muistot ja mielikuvat
ISBN 9789523453104
Gaudeamus 2025