Oli tulossa
helteisen kuuma heinäkuun päivä ja jo aamusta lämpöä oli reilusti. Tänään
aloitetaan ajaa heinää latoihin ajattelin, kun heräsin. Nousin nykimään
serkkuani hereille ja aamupalalle. Menimme keittiöön, jossa oli mummun
keittämä kaurapuuro jo valmiina. Mummu laittoi ison kauhallisen lautaselle,
kaatoi kannusta lehmän maitoa joukkoon ja lisäsi vielä voisilmän.

Äitini ja
isäni olivat vielä navetalla lehmiä lypsämässä. Mutta mummu ja taata, jotka
asuivat meidän kanssa samassa talossa, olivat sisällä ja kuuntelivat uutisia
radiosta. Taata napsautti ilmapuntarin lasia: ”näyttää olevan korkeapaineeseen
menossa. Se on hyvä, saadaan kuivaa heinää latoihin”. Uutiset, säätiedotus ja
ilmapuntarin lukemat olivat päivän tärkeimmät asiat.

Aamupalan
jälkeen juoksimme serkkuni kanssa rantaan. Nostimme katiskan ja saimme kaksi
ahventa. Siitä riittää pikkukissoille herkkua. Meidän maatiaiskissa Misse oli
saanut kaksi kolmiväristä pitkäkarvaista pentua. Oli siinä meillä ihmettelemistä,
että mistä lienevät perimänsä saaneet. Haimme navetalta lautasellisen
vastalypsettyä maitoa ja kastoimme pentujen nenää siihen. Kalaa pääsivät myös
nuolemaan, vaikka olivat vielä liian pieniä osatakseen sitä syödä. No Misselle
kala maistui ja se kiitti meitä kehräämällä.

Lehmät
löntystelivät laiskasti ulos navetasta. Nyt isä tuli sisään: ”No niin tenavat,
sitten lähdetään heinähommiin”. Kapusimme peräkärryyn ja isä ajoi traktorin
ensimmäiselle pellolle. Hangot ja haravat nostettiin pyörtänölle ja sitten
alettiin tyhjentämään seipäiltä heinää kyytiin. Minä sain siirtää traktoria.
Jaksoin juuri ja juuri painaa kytkimen pohjaan, kun seisoin koko painollani sen
päällä. Mutta niin vaan nytkähti Valmetti eteenpäin. Isä, äiti ja taata
heittelivät heinää kyytiin ja serkku poimi tappeja pois seipään rei’istä. Kohta
oli kuorma täynnä. ”Pitää vetää köysi yli, ettei kuorma kaadu, kun sinne ladolle on niin huono se tie” tuumi isä.

Heinäkuormat
siirtyivät joutuisasti pellolta suojaan. Minä ja serkkuni pääsimme polkemaan heinää,
että latoon saadaan mahtumaan mahdollisimman paljon. Sotkimme, kierimme,
hypimme ja painimme suurella riemulla. Terävät heinät raapivat ihoon pieniä
viiruja ja heinien väliin säilyvyyden parantamiseksi heitettävä merisuola
kirvelsi naarmuissa.

Välillä
mentiin kotiin lounaalle. Suuressa kattilassa oli lihasoppaa ja lisäksi
omatekoista ruisleipää. Mummu oli eilen illalla laittanut viiliä happanemaan ja
sitä pistelimme jälkiruuaksi. ”Saadaanko mennä uimaan?” kysyimme. ”Ensin tehdään
työt, menette sitten iltalypsyn aikaan” sanoi isä.

Harmaa vanha
lato täyttyi hyvää vauhtia. Iltapäivällä mummu toi kopalla välikahvit
heinäväelle. Airamin termoksessa oli kahvit ja maitopullo oli sujautettu
villasukkaan. Pitkopullasta oli leikattu paksuja siivuja, joita mutustimme
seipään varjossa ja olipa mummulla pullollinen sitruunasoodaakin lapsia varten.
”Siirrytään tuonne toiselle peltolohkolle ja tuodaan sieltä päivän viimeinen
kuorma kotolatoon” ohjeisti taata.

Viiden jälkeen
palasimme kotiin. Mummu oli keittänyt uusia perunoita ja lihapullia ruskeassa kastikkeessa sekä tietysti
hölskykurkkuja. Kyllä maistuikin hyvältä. ”Menkääs lapset hakemaan lehmät
iltalypsylle” pyysi äiti. Miten ne aina menevätkin rantaniityn takimmaiseen
kulmaan tuumimme juostessamme polkuja pitkin. Ja Mansikki mokoma seisoi syvällä
rantakaislikon keskellä. ”Sitä ei saa nyt pelästyttää, ettei se juutu mutaan”
neuvoin serkkuani.

Sillä aikaa
kun äiti ja isä hoitivat iltalypsyä, me pääsimme serkun kanssa uimaan. Missekin
tuli rantaan, kai se odotti, että saisi taas kalaa. Hyppelimme alasti kiveltä
veteen ja sukeltelimme, kunnes mummu huusi ”Nyt lapset saunaan, ettei vaan näkki
vie teitä”. Saunan löylyissä niistin nenäni. Sieltä tuli pölystä
mustaa räkää.

Kuva: Heinäkuu 1963, Tuusula. Pekka Kyytinen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma CC BY 4.0.