Minun maaseutuni
-hankkeessa tehdään muistitiedon keruun ja työpajojen lisäksi myös laadullisia
haastatteluja. Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen ja monellakin tapaa järkyttävä,
mutta meidän aineistonkeruuseemme eniten on vaikuttanut yhä jatkuva korona-aika.
Vaikka kaikki halukkaat ovat jo voineet ottaa koronarokotteen, voi
riskiryhmille koronaan sairastuminen olla yhä vakavaa. Tutkimushankkeeseemme on
ilmoittautunut paljon haastateltavaksi toivovia, jotka ovat jo ikänsä puolesta
koronan riskiryhmää. Haastatteluja onkin jouduttu suunnittelemaan väistämättä
myös pandemiaksi muodostuneen viruksen kanssa.

Olemme tehneet
haastatteluja tänä keväänä sekä kasvotusten että etänä. Ensisijaisesti olemme
seuranneet tutkittavien toiveita haastattelumuodosta. Jos haastateltava on
toivonut kasvokkaista tapaamista, olemme pyrkineet sen järjestämään – jos taas
etähaastattelua, olemme jutelleet puhelimitse tai tietokoneella.

Pahemman tautitilanteen aikaan on noussut esiin monenlaisia haastatteluihin kytkeytyviä eettisiä kysymyksiä. Onko turvallista nähdä haastateltavaa kasvotusten? Onko tutkijalle turvallista mennä haastattelemaan kasvotusten? Ajoittain siirsimme kasvokkaisten haastattelujen sopimista muutamalla viikolla eteenpäin, jotta kaikki tutkijat olisivat saaneet kolmannet rokotukset. Välillä haastateltava on toivonut haastattelun siirtämistä sairastuttuaan. Korona on tuonut haastattelujen järjestämiseen uudenlaisen sopimisen ja muovautumisen tason. 

Vaikka olemme tehneet
haastatteluja sekä kasvokkain että etänä esimerkiksi Zoomin tai Teamsin
välityksellä, yhteistä haastatteluille on ollut se, että meidät on otettu
varsin lämpimästi vastaan. Meille on kerrottu esimerkiksi monenlaisista
maaseutuun kytkeytyvistä ilon, surun, voimaantumisen ja luopumisen hetkistä.
Vaikka olemme haastatelleet vanhemman väen lisäksi esimerkiksi useita
1980-luvulla syntyneitä, monet muistot näyttävät sisältävän myös paljon samaa
eri vuosikymmenten maaseudulta. Haastatteluja yhdistää myös se, että
tutkittavat ovat olleet otettuja heidän elämiinsä kohdistuneesta
kiinnostuksesta. Tästä kertoo esimerkiksi se, että olemme saaneet esimerkiksi valokuvia
ja kertomusten täydennyksiä haastattelujen jälkeen.

Ehkä myös korona-ajan
vuoksi maaseutumuistoista kertominen tuntuu olevan nyt erityisen tärkeää ja
merkityksellistä.

Minun maaseutuni -hanke
jatkuu haastattelujen tekemisen lisäksi muun muassa työn alla olevien tekstien
viimeistelyllä, uusien kirjoitusten ideoimisella, erilaisten esitysten ja
luentojen pitämisellä sekä tapahtumien suunnittelulla. Viime viikolla käynnistettiin
muun muassa Sarka-museon kanssa yhteistyössä rakentuvan näyttelyn suunnittelu.

Ville, sosiologi ja väitöskirjatutkija